Apua, projektini on kriisissä!

Vähemmälle kirjoittelulle tuppaavat jäämään ne projektit ja hankkeet, joissa on koettu suurimmat vaikeudet ja haasteet, vaikka niistä olisikin opittavissa suurimmat viisaudet. Tarkoitan niitä projekteja, jotka eivät syystä tai toisesta ole menneet minkään oppikirjan tai taiteen sääntöjen mukaan.

Case-projektissa, johon hyppäsin kesken kaiken asiakkaan puolelle projektipäälliköksi tietojärjestelmän käyttöönottoprojektiin, ei ollut saatu tuotettua asiakkaan tavoittelemia väli- ja lopputuloksia. Projekti oli kriisissä. En kuitenkaan kirjoita tässä vaikeuksien syistä, vaan niistä keinoista, joilla saavutimme lopulta projektin tavoitteet.

Mitkä asiat auttoivat meitä saavuttamaan tavoitteemme?

  1. Projektiryhmän jäsenten roolit ja vastuut ovat selkeät
    • Selkiytimme roolit ja vastuut. Kaikille tehtiin selväksi, mitkä ovat niin osapuolien (asiakas ja toimittaja) kuin projektiryhmän jäsenten roolit ja vastuut projektissa.
    • Osapuolien väliset työparit määriteltiin ja parien työskentelytavat selkiytettiin. Asiantuntijat kommunikoivat suoraan keskenään määritellyn tavoitteen saavuttamiseksi.
  2. Projektin tavoitteista on selkeä yhteisymmärrys
    • Projektin omistajien sekä keskeisten sidosryhmien kanssa varmistimme, että projektin tavoitteet olivat ajan tasalla.
    • Priorisoimme projektin omistajien kanssa järjestelmään toteutettavien toiminnallisuuksien tärkeysjärjestyksen, jotta saisimme nopeasti tärkeimmät ominaisuudet käyttöön.
  3. Projektissa on yhteinen realistinen aikataulu
    • Pidimme suunnittelutyöpajan, jossa laadimme projektille yhteisen, inhorealistisen toteutusaikataulun, jossa oli kaikkien osapuolien kaikki tehtävät. Projektissa ei ollut tätä ennen ollut kunnollista aikataulua eikä asiakkaalla ollut tietoa, mitä piti tehdä ja milloin.
    • Vaiheistimme käyttöönotettavan järjestelmän ominaisuudet, jotta saisimme tärkeimmät ominaisuudet käyttöön mahdollisimman pian. Näin asiakas pääsisi hyötymään projektin tuloksista mahdollisimman aikaisin.
    • Vaiheistimme ja tasasimme käyttöönotot eri aikavyöhykkeille välttyäksemme järjestelmän ylikuormittumiselta. Järjestelmällä oli kymmeniä tuhansia käyttäjiä lähes sadassa maassa.
  4. Yhteisistä toimintatavoista on sovittu ja niistä pidetään kiinni
    • Yhteiset kaikkia osapuolia koskevat toimintatavat ja -käytännöt ovat tärkeitä ensimmäisestä päivästä lähtien.
    • Asioiden kaunistelu oli yksi keskeinen haaste toimittajan puolelta. Tämän asian ilmentymät ehkäisivät yhteisen projektihengen syntymisen – olimme kahta leiriä loppuun asti. Kaikki keskustelut ja sähköpostit piti dokumentoida ja tallentaa huolellisesti.
    • Oman porukan motivointi ja tsemppaaminen oli tärkeä osa päivittäistä projektipäällikön työtä. Oli tärkeää tarjota mahdollisuus ”tuulettaa” tuntemuksia säännöllisesti mutta myös jämäkästi tuottaa vastuullamme olevat tuotokset säntillisesti.
    • Otimme vastuuta projektissa enemmän kuin mitä sopimuksessa oli sovittu.
  5. Projektin tilannekokous pidetään säännöllisesti viikoittain
    • Kun saimme yhteisen aikataulun myötä näkyvyyden, mitä tuotoksia osapuolien pitää saada milloinkin aikaan, oli tietenkin helpompi ohjata tekemistä ja tuottaa tarvittavia tuotoksia.
    • Projektissa oli pidetty aiemminkin viikoittain tilannekokouksia, mutta nyt kokouksissa voitiin keskittyä riitelyn sijaan projektin tavoitteisiin ja tuotoksiin.
    • Kriittisillä tuotoskokonaisuuksilla, joiden toteuttamisessa oli ollut vaikeuksia, pidettiin erillinen tilannekokous viikoittain. Nämä henkilöt eivät osallistuneet projektin tilannekokoukseen, koska heitä koskivat vain tiettyjen teknisten kokonaisuuksien toteuttaminen
  6. Projektilla on vahva omistaja
    • Projektilla oli asiakkaan puolella useampi omistaja ja projektin ohjausryhmällä oli kokoa ehkä enemmän kuin olisi ollut tarvetta.
    • Tiivistimme ohjausryhmän kokoonpanoa. Tiukensimme yhteistyötä keskeisen omistajan kanssa, jolle projektin tuotokset toivat suurimman hyödyn. Omistaja tuki, mahdollisti ja kannusti projektia esimerkillisesti.
    • Asiakkaan organisaatio tuki projektia myös muuten esimerkillisesti. Kaikki halusivat auttaa projektia onnistumaan. Yhteishenki ja projektikulttuuri olivat upeita.

Millä keinoin olet itse selviytynyt haastavista projekteista? Jätä kommentti tai ota yhteyttä, mikäli tarvitset apua. Ota yhteyttä »

Pienin askelin eteenpäin projektitoiminnan kehittämisessä

Olemme tyypillisesti kunnianhimoisia hankkeidemme tavoitteiden asettamisessa, mutta liian kunnianhimon takia moni sinänsä hyödyllinen hanke jää käynnistämättä. Tämä pätee myös oman toiminnan kehittämiseen. Toiminnan kehittämishankkeissa merkityksellistä on, että ongelmien tiedostaminen ja pienetkin edistysaskeleet parantavat suorituskykyä ja edistävät toiminnan laatua.

Toimivin väline pienissäkin muutoshankkeissa on toiminnan mallintaminen prosessikaaviona. Etuna on, että toteutuksessa voidaan edetä ketterästi ja iteratiivisesti, työ on läpinäkyvää ja että loppudokumentaatio syntyy tekemisen myötä. Samalla syntyy myös lähtökohta jatkokehitykselle.

Alla on esitetty viisi pääkohtaa pienen ja hyvin rajatun projektitoiminnan kehityshankkeen tueksi:

  1. Rajaa kokonaisuus ja määritä realistinen tavoite. Määritä tavoitteet ja lopputulokset. Pienikin saavutus vie asiaa eteenpäin ja kaikkea ei tarvitse saavuttaa kerralla. Selkeä ja rajattu kokonaisuus on myös helppo perustella, ottaa käyttöön ja kehittää edelleen.
  2. Tunnista roolit ja määritä vastuut. Keihin kehityshanke vaikuttaa tavalla tai toisella? Oleellista on määrittää myös toiminnalle omistaja. Huomaa, että projektitoiminnan prosessit ulottuvat organisaation eri toimintojen ylitse ja omistajuuden tulee heijastaa tätä.
  3. Erittele toiminnassa syntyvät väli- ja lopputuotokset. Tuotosten tavoitteena on vakioida toimintaa sekä luoda mitattavuutta ja edellytykset objektiiviseen päätöksentekoon toiminnan päätöksentekopisteissä.
  4. Määritä tehtävät ja tapahtumat sekä näiden riippuvuudet. Päätä kuvaustaso ja rajaa kaavioissa käytettyjen symbolien joukko mahdollisimman suppeaksi. Tarkenna mallia karkeammasta hienompaan. Testaa ja analysoi mallin toimintaa. Huomioi erityisesti päätöksentekopisteet. Priorisoi ja yksinkertaista. Tunnista ongelmapisteet: selvitä syyt ja luo ratkaisut yhdessä sidosryhmien kanssa.
  5. Ota käyttöön sovitut käytännöt ja luo edellytykset jatkokehitykselle. Selkeä ja hyvin jäsennelty toteutus tukee toimintamallin vakiinnuttamista osaksi organisaation toimintaa ja toimii perustana jatkokehitykselle. Hyvän omistajan hallinnassa prosessia kehitetään ja ylläpidetään niin, että se vastaa aina parhaalla mahdollisella tavalla organisaation tarpeita.

Kauneuskilpailu

On jälleen aika kilpailla valtionhallinnon IT-konsultoinnin puitesopimustoimittajan asemasta vuosille 2015 – 2019. Tuttujen kesken tarjouskilpailu tunnetaan myös ”kauneuskilpailuna”.

Haukkuma ”kauneuskilpailu” on vakavasti otettava sanapari. Mieleen nousee viimevuosina lehdissä kirkuneet otsikot julkishallinnon epäonnistuneista IT-hankkeista. Aiheesta ovat keskustelleet kaikki valtamediat ja monet bloggarit. Merkittävin asian esiin nostanut taho on Valtiontalouden tarkastusvirasto. VTV:n mukaan yhtäältä on ollut kyse siitä, osataanko IT-projekteja ostaa, ja toisaalta siitä, osataanko niitä johtaa. Ongelmat ilmenivät toteutusaikataulujen pettämisenä, ohjauksen riittämättömyytenä, kustannusarvioiden epätarkkuutena sekä riskianalyysien puutteena ja suppeutena (Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomus 3/2013).

Yksi puitejärjestelyjen osa-alueista on ”Projektinhallinta- ja integraattoripalvelut”. Tämän osa-alueen sisältö on tarjouspyynnössä määritelty termein budjettivalvonta, aikatauluvalvonta, projekti-/hankejohtaminen, toimittajasuhteiden hallinta, toimittajakoordinointi, projektihallinta, portfolion hallinta jne. Yleisesti ottaen kohdealueen määrittely on tehty hyvin ja on varsin kattava. Tarvekin on mitä ilmeisin.

Tarjouskilpailusta tekee kauneuskilpailun tapa, jolla puitesopimustarjoukset pisteytetään ja toimittajat laitetaan paremmuusjärjestykseen ja valitaan. Pisteytys perustuu hintaan (40%) ja laadullisiin tekijöihin (60%). Hinnan osalta pisteitä saa eniten se, joka on halvin. Laadun osalta se, joka on laadullisesti paras.

Laatupisteitä tarjoajat saavat tarjotun henkilöstön koulutuksesta, kokemuksesta, käyttöasteesta ja kielitaidosta. Kokemuksella on suurin painoarvo (75%), koulutus tulee toisena (15%) ja seuraavina ovat samanarvoisina laskutusaste ja kielitaito (molemmat 5%). Lähes maksimipisteet, 95, voi siis saada oikean ikäinen off-shore tohtori, jolla on korkea ulkomainen käyttöaste ja joka ei osaa suomea. Tällaiset resurssit ovat tunnetusti myös hyvin edullisia.

Mikä tarjouskilpailun pisteytyksessä erityisesti kuitenkin kummastuttaa on se, että projektinhallinnan osaamisalueella ei anneta lainkaan painoarvoa sille, onko tarjotulla henkilöillä arviointiin perustuvaa näyttöä projektijohtamisen osaamisesta. Erinomaisia kansainvälisiä standardeja olisi tarjolla useampiakin. Tunnetuimpia näistä ovat IPMA ja PMI. Myös PRINCE2 on viimevuosina saanut yhä vankemman aseman sertifioinnissa.

Jyväskylän Yliopistossa tehtiin muutama vuosi sitten ansiokas pro gradu-tutkielma ”Julkishallinnon IT-kehityshankkeiden epäonnistuminen ja siihen johtavat syyt”. Vertailemalla gradun havaintoja ja puitesopimustoimittajien kauneuskilpailua voi vain hämmästellä puitejärjestelyn valintakriteeristöä. Ymmärrän toki tarjouskilpailun laatijoiden tuskan ja valintaprosessin vaikeuden. Kuitenkin odottaisin syvällisempää paneutumista projektijohtamisen osa-alueeseen. Onnistunut projektinhallinta ja johtaminen on IT-projektien keskeisin menestystekijä. Halvin projektipäällikkö on erittäin harvoin paras.